Georg Wilhelm Friedrich Hegel

| kuolinpaikka = Berliini, Preussin kuningaskunta | koulukunta = hegeliläisyys, saksalainen idealismi, objektiivinen idealismi, absoluuttinen idealismi | vaikutusalueet = metafysiikka, historianfilosofia, poliittinen filosofia, estetiikka | tunnetut työt = absoluuttinen idealismi, hegeliläinen dialektiikka, dialektinen fenomenologia | allekirjoitus = Hegel Unterschrift.svg }} Georg Wilhelm Friedrich Hegel (27. elokuuta 1770 Stuttgart, Württembergin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 14. marraskuuta 1831 Berliini, Preussin kuningaskunta) oli saksalainen filosofi, jonka vaikutus on luultavasti ollut vahvimmillaan metafysiikassa, historianfilosofiassa sekä poliittisessa filosofiassa.

Häntä pidetään saksalaisen idealismin tärkeimpänä edustajana. Hänen ajatuksillaan oli suuri vaikutus marxilaisuuteen. Hänen ajatustensa mennessä pois muodista Manner-Euroopassa syntyi Britanniassa anglohegeliläisyys, josta tuli muutamaksi vuosikymmeneksi Britannian hallitseva filosofinen koulukunta.

Hän kehitti dialektisen järjestelmän, joka korosti historian ja ideoiden etenemistä teesistä antiteesiin ja sieltä synteesiin. Hegel oli viimeinen modernin ajan suurista filosofisen järjestelmän rakentajista. Hänen työnsä, joka jatkoi Immanuel Kantin, Johann Gottlieb Fichten ja Friedrich Schellingin työtä, merkitsee siten klassisen saksalaisen filosofian huippua. Kristillisten näkemysten inspiroimana ja fantastisen konkreettisen tiedon hallintaan perustuvana absoluuttisena idealistina Hegel löysi paikan kaikelle – loogiselle, luonnolliselle, inhimilliselle ja jumalalliselle – dialektisessa järjestelmässä, joka toistuvasti heilahteli teesistä antiteesiin ja takaisin korkeampaan ja rikkaampaan synteesiin. Hänen vaikutuksensa on ollut yhtä hedelmällinen hänen laukaisemissaan reaktioissa – tanskalaisessa eksistentialistissa Søren Kierkegaardissa; marxilaisissa, jotka kääntyivät yhteiskunnalliseen toimintaan; loogisissa positivisteissa; ja G. E. Mooressa ja Bertrand Russellissa, jotka molemmat olivat brittiläisen analyyttisen filosofian pioneereja – kuin hänen myönteisessä vaikutuksessaan.

Hegel näki valtion historiallisen kehityksen päämääränä. Absoluuttinen henki toteutti itseään luonnossa ja ihmisissä ja valtio edusti henkeä, ihmiskunnan rationaalisen ja eettisen kehityksen päämäärää. Tätä näkemystä on pidetty usein Hegelin edustaman kristinuskon filosofisena esityksenä, joskin hänen kuolemansa jälkeen useat kristityt syyttivät hänen ajatteluaan panteistiseksi. Hegeliläisessä filosofiassa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo. Tätä voidaan pitää vastakohtana kantilaiselle ajattelulle, jossa ihmisillä on itseisarvo ja valtio palvelee heidän asiaansa. Hegelin mukaan olemassaolo on pohjimmiltaan filosofista ajattelua. Näin ollen hän on ontologinen idealisti. Wikipedian tuottama