Johann Wolfgang von Goethe

| kuolinpaikka = Weimar, Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuakunta, Saksan liitto | hautapaikka = Fürstengruft, Saksi-Weimar-Eisenach herttuasuvun hautaholvi, Weimarin historiallinen hautausmaa | ammatit = runoilija, näytelmäkirjailija, prosaisti, filosofi, tutkija, teatterinjohtaja, kriitikko, valtiomies, asianajaja | äidinkieli = saksa | kansallisuus = Weimar | aikakausi = 1700–1800-luku | tyylilajit = proosa, runous, draama | aiheet = arkkitehtuuri, historia, kansa, rakkaus, värioppi, taide | suuntaus = ''Sturm und Drang'', Weimarin klassismi, varhaisromantiikka(?) | tuotannon kieli = saksa | debyyttiteokset = ''Die Laune des Verliebte'' (1767) ja ''Die Mitschuldigen'' (1787), ''Götz von Berliching'' (1771) | sivusto = | puoliso = | lapset = Julius August Walther | vanhemmat = Johann Kaspar Goethe ja Katharina Elisabeth Textor | palkinnot = Kunnialegioonan upseeri, Ranska (1808)
Pyhän Annan ritarikunta, 1. luokka Venäjä (1808)
Hausorden vom Weißen Falken, Saksi-Weimar, suurristi (1816)
Leopoldin ritarikunnan komentaja Itävalta (1815)
Kunnialegioonan suurristi, Ranska (1818)
Verdienstordens der Königlich-Bayerischen Krone, suurristi Baijeri (1827) | jäsenyydet = Preussin tiedeakatemia, Venäjän tiedeakatemia, Ranskan akatemia | uskonto = luterilainen (kastettu), ei-kristitty | huomioita = | allekirjoitus = Goethe Signature.svg }} Johann Wolfgang Goethe, vuodesta 1782 lähtien aateloituna von Gothe (saks. ) ; 28. elokuuta 1749 Frankfurtin vapaakaupunki – 22. maaliskuuta 1832 Weimar, Saksi-Weimar-Eisenachin suurherttuakunta, Saksan liitto) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, harrastajataiteilija, asianajaja, Weimarin hoviteatterin johtaja vuosina 1791–1817, kriitikko sekä salaneuvos ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin herttuakunnan pääministeri.

Goethea pidetään saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Hänen asemaansa voi verrata Saksan merkittävimpiin filosofeihin, jotka usein ammensivat hänen ajatuksistaan, sekä säveltäjiin, jotka usein sävelsivät hänen teoksiaan. Saksankielisten maiden kirjallisuudessa hänellä on ollut niin hallitseva asema, että jo 1700-luvun lopusta lähtien Goethen teoksia kuvattiin "klassikoiksi".

Euroopassa Goethe on romantiikan keskeinen ja ylittämätön edustaja, joka oli samassa suhteessa valistuksesta alkaneeseen kulttuuriin kuin William Shakespeare renessanssiin ja Dante sydänkeskiajan kulttuuriin. Hänen näytelmänsä ''Faust'' kuuluu Euroopan pisimpiin runoelmiin John Miltonin ''Kadotetun paratiisin'' ja Danten ''Jumalaisen näytelmän'' ohella.

Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva uushumanisti, joka vaikutti myös suomalaiseen kansallisromanttiseen kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani ''Nuoren Wertherin kärsimykset'' (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu näytelmä ''Faust'' (1808, 1832).

Goethe oli yksi harvoista Saksan 1700-luvun kirjallisen renessanssin hahmoista, jotka elivät porvarillista elämää, sillä toisin kuin useimmilla kollegoistaan, hänellä ei varakkaan perheen lapsena ainakaan aluksi ollut tarvetta etsiä tukea ruhtinailta. Frankfurt, jossa hän syntyi, oli kaupan ja rahamaailman keskus ja itsehallinnollinen tasavalta, kaupunkivaltio Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan sisällä. Wikipedian tuottama